Sammakoiden asuntopula

Viikon laji 02/2016

23 tammi Sammakoiden asuntopula

Kun pihapuuhun ripustaa pikkulinnuille sopivan pöntön, on hyvin todennäköistä, että lintupari löytää sen pian ja alkaa pesiä siinä. Syynä on lintujen huutava ”asuntopula”. Suomen metsissä on yleensä heikosti lahopuuta ja siten vähän kolopesijälinnuille pesäpaikoiksi soveliaita pökkelöitä tai vastaavia pystyyn kuolleita puita, joiden koloissa pesiä.

Harva tulee ajatelleeksi, että sammakoilla on vastaava tilanne. Lammikot, lutakot, kosteikot ja muut pienvedet ovat käyneet Suomen luonnossa vähiin ja sammakot kärsivät sopivien lisääntymispaikkojen puutteesta siinä missä monet lintulajitkin.

Kuten lintuja, myös sammakoita voi auttaa tarjoamalla niille uusia lisääntymispaikkoja. Pihalle perustettu lammikko on sammakoiden mieleen, jos siinä ei ole kaloja tai rapuja. Niitä sammakot karttavat, sillä nuijapäät ovat kaloille ja muille pedoille helppoa saalista.

Hyvä sammakkolampi on sen verran syvä, että siinä on vettä koko kesän. Parikymmentä senttiä vettä on riittävästi sammakon poikasille, mutta lammikon pohjassa talvehtimiseen tarvitaan metrin verran syvyyttä, ettei vesi jäädy pohjaa myöten kovanakaan pakkastalvena.

Aurinkoisessa paikassa pihalammikon vesi lämpenee nopeasti ja se on vaihtolämpöisten sammakoiden mieleen. Kivet ja vesikasvit tarjoavat suojaa ja loivaa rantaa pitkin nuijapäät pääsevät nousemaan vedestä maalle loppukesällä. Istutuksilla pihalammikosta saa puutarhan kaunistuksen, vaikka sammakoille estetiikalla ei suurta väliä olekaan.

Linnut löytävät uudet pöntöt sukkelasti näköaistinsa avulla ja pyrähtävät hetkessä paikalle. Sammakoilla uusien lammikoiden löytämiseen kuluu enemmän aikaa, mutta nekin suunnistavat paikalle yllättävän ketterästi, sillä ne haistavat lammikon etäältä. Omakotialueilla sammakot yleensä löytävät tiensä uusien lammikoiden äärelle vuoden–parin kuluttua lammikon perustamisesta ja kutevat veteen seuraavana vappuna, kunhan vain ympäristö ja olosuhteet ovat niille mieluisat.

Sammakko

Sammakko

Muutaman neliön puutarhalammikko saattaa tarjota suotuisan lisääntymispaikan parille sammakolle, joista voi tulla satoja nuijapäitä. Niiden kasvua on hauska seurata ja niitä voi vaikka ruokkia akvaariokalojen ruuilla. Isompaan lammikkoon voi löntystellä rupikonna, vesilisko (nykyään manteri) tai vaikka viitasammakko.

Viitasammakko

Viitasammakko

Hyvässä sammakkolammessa viihtyvät myös sudenkorennot ja muut vesihyönteiset. Suodattimella vesi pysyy kirkkaana ja puhtaana, eikä lammikosta kehity hyttysiä kuhisevaa leväpuuroa. Teknisiä hienouksia tuskin tarvitaan, mikä tahansa pulputin riittää, mutta ilmankin voi pärjätä. Vettä kannattaa lisätä ja ehkä joskus vaihtaakin, jos aurinko sattuu paistamaan, niin että vettä haihtuu tai lammikon vesi jostain syystä likaantuu.

Litteähukankorento

Litteähukankorento

Pihan sammakkolammella käyvät linnut juomassa ja peseytymässä, yöllä sen päällä pyrähtää lepakko ja aamulla rannassa on jonkun aran nisäkkään jäljet – vaikka metsäkauriin tai naapurin kissan. Pihan monimuotoisuus kasvaa lammikon myötä ja uuttaa hämmästeltävää riittää joka päivälle.

Oman pihan sammakkolammikon voi kaivaa sulan maan aikaan. Vähänkään isomman lammikon perustaminen edellyttää kaivurihommia ja onnistuu myös talvella. Kosteikon perustaminen on tärkeää luonnonhoitotyötä, johon pitää jo perehtyä tarkemmin. Aloittaa voi vaikka näiltä sivuilta.

Teksti: Jarmo Saarikivi ja Nina V. Nygren
Piirrokset: Julia Prusi